fredag 21 april 2017

Tack från mig! / Kiitos mun osalta!



Svenska

Hörni, idag är det min sista dag här på praktiken med FinFami Österbotten och jag känner mig både ledsen och glad. Jag är glad för att i morgon åker jag tillbaka till Åbo var min familj bor men jag är ledsen för att jag måste lämna de här fina människorna jag lärt känna under mina sex veckor av praktik. Jag önskar jag kunde ta de här människorna till Åbo med mig!


Den här praktiken har varit en väldigt lärorik och underbar upplevelse. Mina handledare och deras arbetskollegor har tagit emot mig med öppna armar från dag ett och de har fått mig att känna gemenskap. Jag har inte en enda dag tänkt att "oh shit, nu är jag bara i vägen". Vi har haft jättekul ihop och jag har blivit mer säker på att mitt val av studier är den rätta för mig! Jag har fått göra allt från att ta hand om bloggen till att planera och dra föreläsningar/gruppverksamheter för främmande människor. Jag känner att arbetet som görs här på FinFami Österbotten är väldigt viktigt eftersom mental ohälsa har vuxit så mycket under de senaste åren och jag är tacksam för att jag fått ta del av den här föreningen!

Det känns tråkigt att lämna men samtidigt vet jag att nya äventyr väntar på mig hemma i Åbo vilket känns spännande. Hoppeligen kommer jag i framtiden ha kontakt med de människor jag träffat under mina sex veckor här för de är verkligen guld värda allihop. Tack från mig och ha det bra! <3

- Jessica

Suomeksi

Kuulkaas, tänään on mun vika päivä harkassa täällä FinFami Pohjanmaalla ja oon surullinen siitä mutta olen myös iloinen. Olen iloinen koska mä pääsen huomenna takasin Turkuun missä mun perhe asuu mutta oon surullinen siitä, että joudun jättämään nämä hienot ihmiset jotka oon mun kuuden viikon aika oppinut tuntemaan. Toivon, että voisin ottaa nämä ihmiset mukaani Turkuun!

Tämä työharjoittelu on ollut erittäin opettavainen ja hieno kokemus. Mun ohjaajat ja heidän työkaverinsa on ottanut mut avosylin vastaan jo ensimmäisenä päivänä ja mulla on koko ajan ollut semmonen olo , että olen yksi heistä. Ei oo ollu päivääkään kun olen miettinyt, että olen tiellä tai "joku ärsyttävä opiskelija". Meillä on ollut erittäin hauskaa yhdessä ja oon saanut varmistuksen siitä, että nämä opinnot ovat oikeita mulle! Oon saanut tehdä ihan kaikkea tän harkan aikana, kaikkea blogin huolehtimisesta luentojen/ryhmätoiminnan pitämiseen tuntemattomille ihmisille. Se työ, mitä FinFami Pohjanmaa tekee on tärkeetä, sillä mielenterveys ongelmat ovat nousseet vuosien aikana ja olen kiitollinen siitä, että oon saanut olla osa tätä yhdistystä!

Tuntuu haikeelta jättää tämä harkka mutta samalla tiedän, että uudet seikkailut odottavat mua kotona Turussa jotka tuntuu jännittäviltä. Toivottavasti tuun tulevaisuudessa pitämään yhteyttä niiden ihmisten kanssa, jotka oon näiden kuuden viikon aikana tavannut, sillä jokainen on kullan arvoinen. Kiitos mun osalta ja voikaa hyvin! <3

-Jessica

torsdag 20 april 2017

Att tåla stress / Stressin sietokyky

Bild från google / Kuva googlesta


Svenska

Hej på er! Hoppas erat påsklov var lyckat! Själv jobbade jag och sov på dagarna, riktigt skönt! Idag är det min näst sista dag här på FinFami Österbottens praktik vilket känns riktigt deppigt men det skall jag prata mer om i morgon för nu tänkte jag ta upp veckans tema - att tåla stress!

Vi lever i ett samhälle där 24h timmar på ett dygn inte verkar räcka till för allt vi vill hinna med. Jag valde den här bilden för jag tycker den passar så oerhört bra till dagens tema! Det går helt enkelt inte att undvika stress i dagens läge och därför har vi under den här veckan viljat ge tips och råd åt våra ungdomar på hur de kan lugna ner sig för tillfället men även hur man kan koppla av från stressen. Vi har diskuterat väldigt mycket om vad som får unga att må bra eller lugna och vi har fått en hel del olika förslag som t.ex. netflix, böcker, musik, ridning och spel. Det är oerhört viktigt att kunna ta en paus från stressen och göra något som får ens tankar någon annanstans. Om vi inte gör det kan det leda till en hel del psykiska sjukdomar som utbränning (burn-out) eller depression.

Vi har alla olika metoder så det finns inget rätt och fel. Därför vill jag att ni alla som läser detta inlägg skall fundera: Vad får MIG att må bra eller lugn? När du fått svar på frågan skall du verkligen göra de saker då du känner dig för stressad. Vi tog även lugna andetag tillsammans där vi fokuserade på vår andning; andas vi med magen eller bröstkorgen? Ifall man andas med magen är effekten bäst. Jag tänkte jag kunde länka en videosnutt från YouTube längst ner på inlägget ifall någon vill se hur en andningsövning går på. Om ni lägger lugnande musik i bakgrunden blir det ännu mer avslappnande!

Fastän stress har en negativ klang i sig känner jag att all stress ändå inte är negativt. Vissa människor kanske behöver en liten känsla av stress för att fungera bättre, som jag. Om jag är smått stressad får jag mycket mer gjort under en dag än om jag känner mig avslappnad och lugn. Det är alltså viktigt att hitta en balans mellan ingen stress alls och för mycket stress. Det är lättare sagt än gjort, jag vet men övning ger färdighet!

- Jessica

Suomeksi

Morjestaaa! Toivottavasti pääsiäisenne oli onnistunut! Itse tein vaan töitä ja nukuin päivät, kivaa! Tänään on mun toiseksi viimeinen päivä täällä FinFami Pohjanmaan työharjoittelussa, mikä tuntuu masentavalta mutta lisää siitä huomenna koska nyt ajattelin kertoa viikon teemasta, nimittäin stressin sietokyvystä!

Elämme yhteisössä missä 24 tuntia päivässä voi tuntua liian lyhyeltä. Tämän takia valitsin kuvan jonka näitte yläpuolella, se vaan sopii niin hyvin päivän teemaan! Nykypäivänä on suoraan sanottuna mahdotonta välttyä stressistä ja siksi halusimme tällä viikolla antaa vinkkejä ja neuvoja nuorille, että miten he voivat rauhoittua tilapäisesti tai jopa rentoutua. Olemme keskustelleet paljon siitä, että mikä saa heidät hyvälle tuulelle tai rentoutumaan ja saimme erilaisia keinoja kuten netflixin katsominen, ratsastus, musiikki, kirjojen lukeminen ja pelit. On äärimmäisen tärkeää, että osaa jättää stressin taakseen hetkeksi ja tehdä jotain mikä saa ajatukset muualle. Jos stressaamme liian kauan liikaa asioita, voimme saada eri näköisiä mielenterveysongelmia kuten uupumus (burn-out) tai masennus.

Meillä kaikilla on eri keinoja toimia ja mikään ei ole oikea tai väärä ja sen takia haluaisin, että jokainen joka lukee tämän kirjoituksen miettii itsekseen: mikä saa MINUT hyvälle tuulelle tai renotutumaan? Kun olet saanut vastauksen kysymykseen, tee oikeesti sitä kun sulla on liian kova stressi. Teimme myös syviähengityksiä yhdessä, jossa keskityimme hengittämiseen; hengitämmekö mahan kanssa vai rintakehän kanssa? Tämä harjoitus toimii paremmin jos hengittää mahan kanssa. Ajattelin laittaa videopätkän tohon alapuolelle YouTubesta missä näytetään miten näitä syviä hengityksiä voi tehdä jos jotakuta kiinnostaa. Jos laitat rauhallista musiikkia tausalle, saat enemmän irti harjoituksesta!

Vaikka sana stressi kuulostaa negatiiviselta, ei tarkoita että stressi olisi pelkästään negatiivista. Jotkut ihmiset tarvitsevat pienen tunteen stressistä toimiakseen paremmin, kuten minä. Itse saan paljon enemmän aikaseksi päivän aikana jos olen hieman stressaantunut kuin jos olen rentoutunut ja rauhallinen. On siis tärkeää löytää tasapaino stressittömän ja kovan stressin välillä. Se on helpompi sanottu kuin tehty, tiedän, mutta harjoitus tekee mestarin!


- Jessica



onsdag 12 april 2017

Svar på frågor / Vastauksia kysymyksiin

Hur kan man hjälpa om nån mår dåligt? / Miten voi auttaa jos joku voi huonosti?
- Ibland kan det räcka med att man berättar åt personen att man finns där för hen och att man lyssnar men det är viktigt att personen som mår dåligt får hjälp. Vart man kan vända sig till beror på åldern men det finns t.ex. skolkuratorn, sjukhus, Klaara i Vasa och på nätet kan man skicka till Decibel om frågor. Ifall personen inte själv vill få hjälp är det dock svårare och då kan man inte göra mycket mer än försöka prata med personen om hur viktigt det är att skaffa hjälp. Berätta även för en vuxen om personens mående. Kom ihåg: det är inte din uppgift att fungera som terapeut!

- Välillä riittää, että kuuntelee ja sanoo henkilölle että on tukena mutta tämä henkilö joka voi huonosti tarvitsisi apua. Mistä apua voi hakea, riippuu vähän iästä mutta voit kääntyä esim. koulukuraattorille, mennä sairaalaan, Klaara Vaasassa ja netissä voi mennä Reimariin kysymään kysymyksiä. Tämä voi toki olla vaikeaa, jos henkilö itse ei halua apua. Tässä kohtaan et voi oikeen tehdä muuta kuin puhua henkilön kanssa siitä, että kuinka tärkeetä on hankkia apua. Kerro myös aikuiselle henkilön voinnista. Muista: sinun tehtäväsi ei ole toimia terapeuttina!

Varifrån kan man få hjälp tryggt/pålitligt? / Mistä sitä apua voi oikeasti turvallisesti/luotettavasti hankkia?
- Den här frågan hänger mycket ihop med föregående fråga men jag ville ändå ha den här skiljt eftersom jag vill påpeka att dessa ställen som finns för att hjälpa oss människor verkligen är pålitliga och säkra. De flesta som jobbar med klienter har tystnadsplikt vilket betyder att man inte får berätta dina saker vidare, förutom om det känns som att du är en fara för dig själv eller andra. Ifall man bryter tystnadsplikten blir man bestraffad. Det kan hända att alla platser inte är just för dig men då kan man vända sig någon annanstans. Det är viktigt att inte ge upp hoppet av hjälp fastän det emellan känns hopplöst.

- Tämä kysymys liittyy paljon edelliseen kysymykseen mutta halusin kuitenkin laittaa tämän erikseen sillä halusin sanoa, että nämä paikat ovat turvallisia ja luotettavia. Suurimalla osalla työntekijöistä, jotka työskentelevät tällä alalla, on vaitiolovelvollisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä ei saa kertoa sun asioita eteenpäin, paitsi jos olet vaaraksi itsellesi tai muille.Jos vaitiolovelvollisuutta rikotaan, siitä saa rangaistuksen. Kaikki paikat eivät ehkä sovi juuri sinulle, mutta silloin voit kääntyä jonnekin muualle. On tärkeetä, ettet menetä toivoasi avun suhteen vaikka se välillä voi tuntua toivottamalta.

Hur vet man ifall man kan lita på någon? / Mistä voi tietää voiko luottaa ihmiseen?
- Detta är en väldigt svår fråga eftersom det inte finns en handbok på hur man vet att man kan lita på någon. Det går inte att veta förrän man provar. Personligen brukar jag börja med att berätta små saker som kanske inte har en stor betydelse och så ser jag ifall saken går vidare. Dessutom kan man ju tänka så här: ifall den här personen du inte vet om du kan lita på brukar berätta ofta om saker och ting hen inte borde få berätta om andra människor så är hen kanske inte den mest pålitliga personen. Tyvärr litar vi alla på fel människor ibland men vi lär oss av våra misstag.

- Tämä on erittäin vaikea kysymys, sillä ei ole mitään ohjekirjaa siitä, että mistä voi tietää voiko ihmiseen luotta. Sitä ei voi tietää ennen kuin koittaa. Itse teen uusien ihmisten kanssa niin, että aloitan kertomalla pikku asioita joilla ei ole niin suurta merkitystä ja sit nään jos asia menee eteenpäin. Voit myös ajatella näin: jos ihminen josta olet epävarma, kertoo sulle usein asioita joita hänen ei pitäisi niin sitten hän ei ehkä ole luotettavin ihminen. Valitettavasti tulemme kaikki luottamaan väärään ihmiseen joskus, mutta virheistä oppii.

Hurudan är en god vän? / Minkälainen on hyvä ystävä?
- Vi har troligen alla en egen uppfattning om hurudan en god vän är men här är några saker en god vän består av i allmänhet: det är en person som inte vill att du skall visa någon ting åt hen, det är en person som accepterar dig såsom du är och det är en person som finns alltid för dig oberoende vad som hänt.

- Meillä kaikilla on luultavasti oma käsitys siitä, että millainen on hyvä ystävä, mutta tässä on pari asiaa jotka löytyy hyvästä ystävästä näin yleisesti: se on ihminen joka ei halua että näytät hänelle jotain, se on ihminen joka hyväksyy sut sellaisena kuin olet ja se on ihminen joka on aika sun tukena vaikka mitä tapahtuisi.

Hur kan jag hjälpa en person som lider av depression eller ätstörning? / Miten voin auttaa ihmistä, joka kärsii masennuksesta tai syömishäiriöstä?
- Dessa två sjukdomar är väldigt allmänna här i Finland, speciellt bland unga. Mitt tips här är att få personen som lider av någondera sjukdom på vård. Steg ett kan vara att man kontaktar kuratorn på skolan. En person som lider av dessa sjukdomar behöver gå till en psykolog och en läkare för att få hjälp och detta kan du hitta här i Vasa från t.ex. Vasa centralsjukhus eller Klaara. Jag skulle personligen gå först till sjukhuset till en läkare som kan diagnostisera och en läkare brukar oftast ha kontakter för vidare behandlingar. Kom ihåg att de här två sjukdomarna är långvariga - man tillfrisknar inte direkt och ibland kan sjukdomarna komma tillbaka. Det är oerhört viktigt att du har tålamod och stödjer personen som lider av sjukdomen. Ett tryggt nätverk är redan ett stort hjälp!

- Nämä kaksi sairautta ovat erittäin yleisiä Suomessa, varsinkin nuorten keskuudessa. Neuvoni tässä on, että ihminen joka kärsii näistä sairauksista, pitää saada hoitoon. Ensimmäinen askel voi olla, että ottaa yhteyttä koulukurattoriin. Ihminen joka kärsii näistä sairauksista tarvitsee terapeuttia ja lääkäriä jotka löytyy täältä Vaasasta esim. Vaasan keskussairaalasta tai Klaarasta. Itse menisin ensin sairaalaan lääkärin luokse joka voi diagnostisoida tämän ihmisen. Lääkärillä on myös useimmiten yhteyksiä jatkohoitoihin. Muista, että nämä kaksi sairautta ovat pitkäkestoisia - he eivät parane heti ja välillä sairaudet voivat tulla takaisin. On erittäin tärkeetä, että sulla on kärsivällisyyttä ja että tuet henkilö joka sairastaa. Turvallisesta sosiaalisesta verkostosta on jo suuri apu!


- Jessica



måndag 10 april 2017

Empati / Empatia

Bild från bing / kuva lainattu bing:istä


Svenska

Glad måndag och glad påskvecka! Förra veckan var vårt (vi på ungdomssidan) tema empati och att förstå varandra. Vi alla människor har empati i oss men emellanåt kan det vara bra att gå igenom vad empati riktigt är och hur man kan öva sig att agera med empati. Dessutom är det ju oerhört viktigt att förstå den andra med tanke på kommunikation och missförståelse, hur många av oss har varit osams med någon på grund av ett missförstånd? Jag kan inte ens räkna hur många gånger jag har varit.

Vad är empati egentligen? Vad är skillnaden mellan empati och sympati? De här frågorna fick jag svar på ungefär en månad sedan fastän jag hört om dessa två ord tidigare. Empati går ut på att man förstår och accepterar hur den andra känner och tänker utan att själv bli påverkad. Sympati går däremot ut på att man även känner samma som den andra personen. Ett gott exempel är att om jag sitter och gråter kan en person med empati komma och fråga vad som är fel och förstå varför jag är ledsen medan en person med sympati skulle bli påverkad av min sorg och kanske till och med själv börja gråta. Detta är en väldigt enkel förklaring som vi förklarat åt våra ungdomar för att de skall få ett grepp om orden.

Vi har ansett att empati är ett tema vi måste ta i beaktande i projektet eftersom förmågan till empati är viktigt. Ifall vi människor inte skulle ha empati, skulle vi göra precis såsom vi själva vill utan att bry oss varken om andra människor eller konsekvenserna. Ifall man fungerar med empati kan man bilda förtroende till andra människor och de till dig vilket leder till goda människorelationer vilket leder till gemenskap vilket leder till god psykisk hälsa. Nu ser ni varför empati är viktigt, visst? Haha.

När vi träffat våra ungdomar och diskuterat empati har vi även gjort övningar för att förstärka empatin och förståelsen till andra och jag tänkte vi kunde dela med oss av en övning. Vi delade in ungdomarna parvis och varje par fick en bunt med lappar där det står olika känslor. Paret skulle dela orden jämnt sinsemellan och därefter skulle de förklara eller visa de olika orden till den andra utan att säga själva ordet. Hur skulle du själv beskriva eller visa känslan fri? eller harmonisk? eller ödmjuk? Det är inte så lätt som man kanske tror och dessutom ser och känner vi samma känsla på olika sätt.

- Jessica

Suomeksi

Hyvää maanantaita ja hyvää pääsiäisviikkoa! Viime viikolla meidän (nuroten puolella) teemana oli empatia ja muiden ymmärtäminen. Meissä kaikissa löytyy empatiaa mutta välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä mikä empatia oikeesti on ja miten empatiakykyy voi parantaa. Toisten ymmärtäminen on myös erittäin tärkeetä jos miettii kommunikaatioo ja väärinkäsityksiä, kuinka monta kertaa olet ollut riidoissa jonkun kanssa väärinkäsityksen takia? Mä en voi edes laskea kuinka monta kertaa mä oon ollut.

Mitä empatia oikeesti tarkottaa? Mitä eroa on empatiassa ja sympatiassa? Näihin kysymyksiin sain vastauksen vasta kuukausi sitten vaikka olen kuullut sanat aikasiemmin. Empatia on semmoinen kyky, että osaa hyväksymään ja ymmärtää muiden ihmisten tunteita ja ajatuksia ilman että niihin vaikuttuu ite. Jos ihminen on sympaattinen niin hän tuntee saman tunteen kuin sinä. Yks hyvä esimerkki on että jos mä istun ja itken jossain ja ihminen jolla on empatiakyky tulee mun luo, niin hän voi kysyä mikä mulla on ja ymmärtää miks mä oon surullinen. Jos mun luo tulee ihminen jolla on sympatiakyky niin sit hänkin luultavasti alkaa itkemään koska hän "ottaa" mun surun itelleen. Tämä on erittäin yksinkertainen selitys ja tämän selityksen olemme kertoneet meidän nuorille jotta he saisivat otteen sanoista.

Meidän mielestä empatia on teema jonka meidän on pakko ottaa mukaan meidän projektiin sillä empatiakyky on niin tärkeetä. Jos meillä ei olisi empatiaa, toimisimme juuri niin kuin itse haluamme välittämättä muista ihmisistä ja seurauksista. Jos ihminen toimii empatialla, syntyy luottamusta muihin ihmisiin mutta muut ihmiset luottavat myös sinuun joka johtaa hyviin ihmissuhteisiin, joka johtaa yhteisöön, joka johtaa mielenterveyteen. Nyt näätte miksi empatia on tärkeetä, eikö? Haha.

Tavatessamme nuoriamme viime viikolla teimme myös muuta kuin keskustelimme empatiasta. Teimme myös eri harjoitteita ja ajattelin, että voisin jakaa yhden harjoitteistamme tänne blogiin. Nuoret sai valita itselleen parin ja jokainen pari sai kasan lappuja joissa luki eri sanoja. Nämä sanat jaettiin tasaisesti parin kesken ja tämän jälkeen he saivat selittää tai näytellä sanansa parilleen ilman että sanoo itse sanaa. Miten sinä selittäisit tai näyttäisit tunteen vapaa? Tai harmoninen? Tai nöyrä? Ei se ole niin helppoa kuin luulemme. Sitä paitsi, jokainen ihminen tuntee eri tavalla vaikka kyseestä olisi samasta tunteesta.

- Jessica



tisdag 4 april 2017

Självkänsla / Itsetunto

Bild från google / Kuva googlesta


Svenska

Tjohoo gänget! Det blev lite tyst här i två veckor då vi hade det verkligen fullt men nu är jag back in business och tänkte lite berätta till er om våra senaste veckor, vad vi gjorde, vilket tema (som ni ser i rubriken dock) och mina tankar kring det.

Vårt tema har under senaste tiden varit självkänsla, vilket jag tycker att är ett väldigt viktigt tema bland ungdomar. Självkänslan är ändå en stor egenskap som påverkar och förebygger psykiska hälsan. I en studie läste jag att självkänslan bland tjejer i åldern 14-15 har minskat med åtta hela procent under sju år. Vad kan detta bero på? Personligen tror jag det är samhället som ställer otroligt höga krav på oss människor nu förtiden och sociala medier. Vi vill ju och hoppas på att sociala medier skulle vara något positivt - ett ställe där man kan hålla kontakt med människor som man inte träffar vardagligen eller personer man vill följa. Men jag tror vi alla kan förenas om att det gått i överdrift?

Jag åtminstone kommer ihåg för fyra-fem år sedan att jag skulle varje dag lägga upp en bild på instagram för att upprätthålla mina följare men också för att se vad människor tycker om mitt utseende - hur många likes skulle jag få? eller kommentarer? skulle jag få mindre kommentarer eller likes på dagens bild än från gårdagens bild? Jag kommer även ihåg att jag ibland endast var hemma men jag ville ta bild till instagram så jag la på mig jeans och en söt top samt sminkade mig. När jag var nöjd med bilden bytte jag mina kläder och tog bort sminket för jag orkade inte gå runt hemma sminkad. Nu i efterhand skrattar jag åt mig själv och frågar mig: hur orkade jag? Men det blev väl lite som ett beroende.

Vi har i alla fall här på Finfami Österbotten Ry gått till olika skolor och försökt stärka ungas självtroende genom olika övningar genom att t.ex. ha ett stort papper vart de fick skriva något de tänker om sig själva, berätta för klassen vad de är bra på och ge positiva kommentarer till varandra i en stafett-tävling. Vi har också diskuterat en hel del teori och visat bilder på kända instagrammare som nu berättar hur orealistiska och rent ut sagt fake bilder de lagt upp var. Vi hoppas ju på att detta skulle öppna lite ungdomarnas tankar om sociala medier och självkänsla men samtidigt känns det som att man borde göra så mycket mer och jag tycker vi alla borde fundera på frågan: Vad kan jag som vuxen göra för att förstärka ungdomarnas självkänsla?

- Jessica

Suomeksi

Heissuliveii!! Niin kuin ootte varmaan huomannut, niin täällä blogissa on kaksi viimeistä viikkoa ollut vähän hiljaista. Syy tähän on se, että meillä on ollut todella kiireiset kaksi viikkoa mutta nyt mä oon takasin ja ajattelin kertoo teil lyhyesti vähän meidän teemasta viime aikoina ja mun mielipiteistä jne.

Meidän teemamme viime aikoina on ollut itsetunto joka on, mun mielestä, tärkeä teema nuorison keskellä. Itsetunto on kuitenkin tärkeä osa meitä ja jos ihmisellä on hyvä itsetunto niin hän pystyy jopa vaikuttamaan ja ehkäisemään omaa mielenterveyttä. Luin tässä jokinen viikko sitten tutkimuksesta jossa luki, että itsetunto on laskenut jopa 8% seittemän vuoden aikana 14-15 vuotiaiden tyttöjen kesken. Mistä tämä voi johtua? Itse veikkaan yhteiskuntaa joka vaatii meiltä ihmisiltä tajuttoman paljon, ja sosiaalista mediaa. Haluamme toivoa, että sosiaalisella medialla voi pitää yhteyttä ihmisiin joita emme näe joka päivä tai että voimme seurata ihmisiä jotka kiinnostavat meitä. Mutta veikkaan, että voimme kaikki yhtyä siihen, että tämä on mennyt liian pitkälle?

Itse ainakin muistan kun n. 4-5 vuotta sitten otin kuvia instagramiin joka ikinen päivä koska halusin viihdyttää seuraajiani mutta myös sen takia, että halusin nähdä mitä ihmiset ovat mieltä ulkonäöstäni - saisinko paljon tykkäyksiä? tai kommentteja? saisinko päivän kuvaan enemmän tykkäyksiä/kommentteja kuin mitä sain eiliseen kuvaan? Muistan myös sen, että vaikka olin kotona koko päivän laitoin farkut ja jonkun söpön topin päälleni ja meikkasin, jotta saisin hienon kuvan. Kun olin ottanut noin 100 selfietä ja yksi niistä oli hyvä, menin vaihtamaan vaatteet ja otin meikit pois koska en tykännyt hengailla kotona meikit naamas. Nyt näin jälkikäteen nauran itselleni ja kysyn: miten mä jaksoin? Mutta kai siitä vaan tuli jonkinlainen riippuvuus.

Me, Finfami Pohjanmaa Ry, olemme kierrelleet kouluissa ja keskustelleet tästä teemasta. Olemme yrittäneet vahvistaa nuorison itsetuntoa eri harjoitteiden avulla, kuten esim. nuoret ovat saaneet kirjoittaa isolle paperille millaisia he ovat omasta mielestään, kertoa luokalle missä he ovat hyviä ja he ovat myös sanoneet positiivisia asioita toisistaan leikissä nimeltä kehumisjono. Olemme myös keskustelleet paljon teoriaa ja näyttäneet kuvia kuuluisista instagrammaajista jotka ovat kertoneet kuinka epänormaaleja ja suoraan sanottuna feikkejä kuvia he ovat laittaneet itsestään sosialiseen mediaan. Toivomme tällä, että saisimme avattua nuorten silmiä sosiaalisesta mediasta ja itsetunnosta mutta samalla tuntuu siltä, että meidän pitäisi tehdä paljon enemmän. Sen takia haluaisin että kaikki miettisivät tätä kysymystä: Miten minä, aikuinen, voisin auttaa nuoria vahvistamaan heidän itsetuntoa?

- Jessica




tisdag 21 mars 2017

Psykisk hälsa och psykisk ohälsa / Mielenterveys ja mielenterveysongelmat

Bilden lånad från google / kuva lainattu googlesta


Svenska

På min första dag som praktikant här i FinFami åkte vi till en skola för att ha föreläsningar om psykisk hälsa och psykisk ohälsa. Jag kommer ihåg att jag var väldigt nervös över hur allting skulle gå till väga och om jag själv skulle säga någonting framför klassen (jag är väldigt nervös över att prata framför en klass) men när vi väl kom fram och första föreläsningen började kände jag mig mest bara ivrig och förväntansfull.

Under de här föreläsningarna fick jag höra en del berättelser om hur en anhöriges psykiska ohälsa verkligen kan påverka en annan person. Många tänker att den person som mår dåligt eller har sjukdomen är den enda som har "rätt till" att må dåligt, men så är det inte. Den här personens anhöriga, de som bryr sig mest i världen om den som är sjuk, mår även dåligt eftersom vi inte vill att våra nära och kära mår dåligt. Men vad skall då en person som är anhörig till den sjuke göra? Jag har hört oändliga berättelser där de säger att man skulle göra allt för att den som mår dåligt skall börja må bättre och att man inte alls bryr sig om sig själv utan den sjuke går framför sig själv. Visst, det är fint att man vill visa hur mycket man bryr sig, hur mycket man älskar den personen som är sjuk MEN hur skall du kunna ta hand om din kära om du inte tar hand om dig själv? Det är oerhört svårt att tänka på sig själv i denna situation, jag vet, och jag menar inte att man endast skall fokusera på sig själv. Men att till exempel sluta äta eller sova själv hjälper varken dig eller din nära. Därför tycker jag FinFami gör ett otroligt fint och viktigt arbete eftersom man oftast glömmer bort de anhörige.

En annan sak jag la märke till under dessa föreläsningar var att hur många som verkligen själva eller känner någon som lider av psykisk ohälsa. Enligt statistik lider ungefär 20% av finländare av någon typ av psykisk ohälsa. Ungefär 25% av unga och barn här i Finland lever i en familj där någon som lider av psykisk ohälsa och eller missbrukarproblem. Alltså kan vi ta en stund och tänka på hur många det är? En väldigt stor andel och ändå, tycker jag, att man knappt hör ordet psykisk ohälsa i vårt samhälle. Tidningarna har börjat allt mer prata om människor med psykisk ohälsa, men vem är det som berättar åt oss VAD psykisk ohälsa verkligen är? Hur kan man förebygga psykisk ohälsa, eller kan man göra det? Hur skall vi hjälpa en person med psykisk ohälsa? Förr har ju psykisk ohälsa kombinerats med bl.a. "galen" och man fick inte riktigt prata om det, känner vi finländare att det är så fortfarande? Eller vad beror det på att man går runt och viskar om psykisk ohälsa när vi borde ropa ut det?

En av de viktigaste sakerna, enligt mig, när det kommer till psykisk ohälsa är att man skall  prata om det. Man skall absolut inte bli ensam med det för det finns helt säkert andra som antingen gått igenom samma som du eller något liknande. Jag kan även berätta av erfarenhet att det finns ingenting som är skönare än att få prata ut om sitt mående. Det kan kännas väldigt jobbigt i början, man kanske inte får ut ordentligt det man vill säga för att man gråter men med tiden kommer det att lätta. Vi är alla rättiga till att må dåligt, men vi är även alla rättiga till att prata om vårt mående. <3

- Jessica

Suomeksi

Mun ekana harkkapäivänä lähdimme yhteen kouluun pitämään luentoja mielenterveydestä ja mielenterveysongelmista. Mä muistan kuinka hermostunut mä olin kun en yhtään tiennyt mitä tulee tapahtumaan ja että joudunko mä heti ekalla päivällä puhumaan (en oo mikään suurin fani puhumaan ihmisten edessä) mutta kun eka luento alkoi, tunsin vaan innostusta ja olin toiveikas.


Näiden luentojen aikana sain kuulla muun muassa miten paljon omaisen mielenterveysongelmat voivat vaikuttaa itseensä. Moni ajattelee että vain hänellä jolla on sairaus on "oikeus" voida pahoin mutta niin asiat eivät ole. Tämän ihmisen lähimmäiset, he jotka välittävät, he jotka rakastavat tätä ihmistä eniten maailmassa, voivat myös huonosti sillä kukaan ei halua että joku itselleen rakas, voi huonosti. Mitä tämä läheinen sitten voi tehdä auttaakseen? Olen kuullut monta tarinaa missä sanotaan että tekisin mitä tahansa että hän voisi taas hyvin ja en välitä itsestäni ollenkaan, haluan vain että hänelle tulee parempi olo. Se on hienoa, että haluaa näyttää rakkailleen kuinka paljon välittää mutta itsensä unohtaminen ei auta sinua eikä häntä joka sairastaa. Jos et pysty pitämään itsestäsi huolta, miten pystyt pitämään muista huolta? Näissä tilanteissa on erityisen tärkeää että ajattelee myös itseään ja mä tiedän ettei se ole helppoa. En myöskään tarkoita että keskittyisit ainoastaan itseesi mutta se, että jätät syömättä tai nukkumatta ei helpota tilannetta. Tämän takia musta FinFami tekee erittäin tärkeätä työtä sillä omaiset unohdetaan helposti, mutta myös teidän pitää saada purkaa pahaa oloa jonnekin.

Luentojen aikana huomasin myös kuinka moni oikeasti tuntee jonkun tai on itse kärsinyt mielenterveysongelmista. Tilastojen mukaan n. 25% suomalaisista kärsii itse joskus mielenterveysongelmista ja noin joka neljäs tuntee jonkun jolla on mielenterveysongelmia ja/tai päihdeongelmia. Voimmeko miettiä hetken kuinka iso osa suomalaisista se on? Erittäin iso osa ja silti, mun mielestä, emme juurikaan kuule sanaa mielenterveysongelma meidän yhteisössä. Lehdet ovat alkaneet kirjoittaa yhä enemmän ihmisistä jotka sairastaa mielenterveysongelmia mutaa kuka kertoo meille MITÄ mielenterveysongelma on? Miten mielenterveysongelmia voi ehkäistä, vai voiko sitä ehkäistä? Miten voimme auttaa ihmistä joka kärsii mielenterveysongelmista? Ennen sana mielenterveysongelma usein yhdistettiin sanaan "hullu" ja siitä ei oikein saanut puhua. Olemmeko me suomalaiset sitä mieltä, että se on samanlaista vielä? Vai miksi ihmiset kävelee ja kuiskii mielenterveysongelmista kun niistä pitäisi huutaa?

Yks tärkeimmistä asioista, mun mielestä, kun on mielenterveydestä kyse, on että siitä pitää puhua. Siinä ei ole mitään järkeä jäädä yksin pohtimaan asiaa koska joku muu on aivan varmasti joko käynyt läpi saman asian tai jonkun samantapaisen. Omista kokemuksistani voin kertoa sen verran että mikään ei tunnu paremmalta, kuin se että huonosta olosta saa puhua. Se voi aluksi olla vaikeaa ja et ehkä edes saa mitään kunnolla sanottua koska itket niin paljon, mutta ajan kanssa se tulee helpottamaan. Meillä kaikilla on oikeus voida pahoin mutta meillä kaikilla on myös oikeus puhua siitä. <3

- Jessica

fredag 17 mars 2017

Praktikant / Työharjoittelija

Svenska

Hejsan! Jag tänkte att även jag skulle göra en kort presentation av mig själv här på bloggen innan jag börjar blogga så att ni får en kort insikt på vem jag är. Jag heter då Jessica och studerar andra året till socionom i Vasa på Yrkeshögskolan i Novia. Vi har en praktikperiod på tolv veckor denna vår och sex av dem kommer jag spendera här i FinFami Österbotten. Det är alltså jag som kommer skriva några inlägg hit till bloggen medans jag är här på praktik!

Jag kan berätta lite vad jag fått vara med om hittills och varför jag ville komma hit på praktik. Jag kommer ihåg i höst då Anna Håkans var i vår skola och presenterade sig själv samt FinFami. Hon berättade lite om sig själv och sin egen historia vartefter jag tänkte att jag måste få komma hit och bekanta mig mera. Jag är själv väldigt intresserad av att få hjälpa människor som mår dåligt eller är närstående till någon som mår dåligt, och let's face it: det gör väl vi alla någon gång i livet? Jag tycker även detta är intressant för att vi fokuserar inte på hen som mår dåligt utan vår målgrupp är de anhöriga. Det är ju ändå inte endast hen som är sjuk som mår dåligt, utan det gör även hens nära och kära.

Jag är ännu på min första vecka här men jag känner mig redan som en i gänget och jag har fått vara med om en hel del roliga saker. Jag är då med i projektet Mera Tillsammans som FinFami och SÖAF fixat ihop och vi har bl.a. haft föreläsningar och vi skall ha en hel del gruppövningar under de kommande veckorna. I nästa inlägg tänkte jag gå lite djupare in på vilket tema vi berört och lite mina egna tankar om det ämne osv. Kul visst? Och ni skall självklart dela med er!

Aja, innan jag börjar skriva nästa inlägg tänkte jag avsluta detta inlägg med tre ord som beskriver mig:
1. Glad
2. Nyfiken
3. God lyssnare

Kram!

Suomeksi

Heippa! Mäkin ajattelin esittäytyä lyhyesti täällä blogissa jotta saatte pienen käsityksen kuka mä oon ennen kuin alan kirjoittaa. Mun nimi on siis Jessica ja opiskelen tokaa vuotta sosionomiksi ruotsinkielisessä koulussa, Ammattikorkeakoulu Noviassa. Meillä on 12 viikon työharjoittelu tänä keväänä ja kuusi näistä viikoista olen täällä FinFami Pohjanmaalla. Eli mä tuun siis kirjottelemaan tänne sen aikaa kun oon täällä harkassa.

Mä päätin tulla tänne työharjotteluun sen takia että Anna Håkans oli syksyllä meidän koululla esittelemääsä FinFamia ja itseään. Hänen esitelmän jälkeen tuli semmoinen olo, että tämä voisi olla "se juttu" mulle ja päätin sitten tulla tänne tutustumaan vielä paremmin tähän paikkaan. Mulle erityisen tärkeätä työssä on se, että saan auttaa ihmisiä jotka voi huonosti tai ihmisiä jotka tuntee jonkun joka voi huonosti koska let's face it: me kaikki mennään se läpi jossain kohtaa elämässä, eiks je?. Mun mielestä on tosi mielenkiintoista että FinFamissa keskitytään omaisiin, heihin joilla on joku läheinen joka voi huonosti. Se antaa ihan eri näkökulman asioista. Täällä on hyvä sanonta: "kun yksi voi huonosti, monen elämä muuttuu."

Mä oon vielä mun ekalla viikolla täällä FinFamissa mutta tunnen itseni todella tervetulleeksi ja olen saanut tehdä erinäköisiä tehtäviä. Olemme muun muassa käyneet pitämässä luentoja ja meillä on paljon erinäköisiä tapahtumia tulossa seuraavien viikkojen aikana. Ajattelin seuraavassa postauksessa kertoa vähän mistä aiheesta olemme puhuneet ja omia ajatuksia niistä. Hauskaa, eikö? Ja teidän kuuluu totta kai kertoa omista kokemuksistanne!

Okei, ennen kuin päätän tämän postauksen ajattelin että voisin vielä kertoa mitkä kolme sanaa kuvailee minua hyvin:

1. Iloinen
2. Utelias
3. Hyvä kuuntelemaan

Haleja!