tisdag 21 mars 2017

Psykisk hälsa och psykisk ohälsa / Mielenterveys ja mielenterveysongelmat

Bilden lånad från google / kuva lainattu googlesta


Svenska

På min första dag som praktikant här i FinFami åkte vi till en skola för att ha föreläsningar om psykisk hälsa och psykisk ohälsa. Jag kommer ihåg att jag var väldigt nervös över hur allting skulle gå till väga och om jag själv skulle säga någonting framför klassen (jag är väldigt nervös över att prata framför en klass) men när vi väl kom fram och första föreläsningen började kände jag mig mest bara ivrig och förväntansfull.

Under de här föreläsningarna fick jag höra en del berättelser om hur en anhöriges psykiska ohälsa verkligen kan påverka en annan person. Många tänker att den person som mår dåligt eller har sjukdomen är den enda som har "rätt till" att må dåligt, men så är det inte. Den här personens anhöriga, de som bryr sig mest i världen om den som är sjuk, mår även dåligt eftersom vi inte vill att våra nära och kära mår dåligt. Men vad skall då en person som är anhörig till den sjuke göra? Jag har hört oändliga berättelser där de säger att man skulle göra allt för att den som mår dåligt skall börja må bättre och att man inte alls bryr sig om sig själv utan den sjuke går framför sig själv. Visst, det är fint att man vill visa hur mycket man bryr sig, hur mycket man älskar den personen som är sjuk MEN hur skall du kunna ta hand om din kära om du inte tar hand om dig själv? Det är oerhört svårt att tänka på sig själv i denna situation, jag vet, och jag menar inte att man endast skall fokusera på sig själv. Men att till exempel sluta äta eller sova själv hjälper varken dig eller din nära. Därför tycker jag FinFami gör ett otroligt fint och viktigt arbete eftersom man oftast glömmer bort de anhörige.

En annan sak jag la märke till under dessa föreläsningar var att hur många som verkligen själva eller känner någon som lider av psykisk ohälsa. Enligt statistik lider ungefär 20% av finländare av någon typ av psykisk ohälsa. Ungefär 25% av unga och barn här i Finland lever i en familj där någon som lider av psykisk ohälsa och eller missbrukarproblem. Alltså kan vi ta en stund och tänka på hur många det är? En väldigt stor andel och ändå, tycker jag, att man knappt hör ordet psykisk ohälsa i vårt samhälle. Tidningarna har börjat allt mer prata om människor med psykisk ohälsa, men vem är det som berättar åt oss VAD psykisk ohälsa verkligen är? Hur kan man förebygga psykisk ohälsa, eller kan man göra det? Hur skall vi hjälpa en person med psykisk ohälsa? Förr har ju psykisk ohälsa kombinerats med bl.a. "galen" och man fick inte riktigt prata om det, känner vi finländare att det är så fortfarande? Eller vad beror det på att man går runt och viskar om psykisk ohälsa när vi borde ropa ut det?

En av de viktigaste sakerna, enligt mig, när det kommer till psykisk ohälsa är att man skall  prata om det. Man skall absolut inte bli ensam med det för det finns helt säkert andra som antingen gått igenom samma som du eller något liknande. Jag kan även berätta av erfarenhet att det finns ingenting som är skönare än att få prata ut om sitt mående. Det kan kännas väldigt jobbigt i början, man kanske inte får ut ordentligt det man vill säga för att man gråter men med tiden kommer det att lätta. Vi är alla rättiga till att må dåligt, men vi är även alla rättiga till att prata om vårt mående. <3

- Jessica

Suomeksi

Mun ekana harkkapäivänä lähdimme yhteen kouluun pitämään luentoja mielenterveydestä ja mielenterveysongelmista. Mä muistan kuinka hermostunut mä olin kun en yhtään tiennyt mitä tulee tapahtumaan ja että joudunko mä heti ekalla päivällä puhumaan (en oo mikään suurin fani puhumaan ihmisten edessä) mutta kun eka luento alkoi, tunsin vaan innostusta ja olin toiveikas.


Näiden luentojen aikana sain kuulla muun muassa miten paljon omaisen mielenterveysongelmat voivat vaikuttaa itseensä. Moni ajattelee että vain hänellä jolla on sairaus on "oikeus" voida pahoin mutta niin asiat eivät ole. Tämän ihmisen lähimmäiset, he jotka välittävät, he jotka rakastavat tätä ihmistä eniten maailmassa, voivat myös huonosti sillä kukaan ei halua että joku itselleen rakas, voi huonosti. Mitä tämä läheinen sitten voi tehdä auttaakseen? Olen kuullut monta tarinaa missä sanotaan että tekisin mitä tahansa että hän voisi taas hyvin ja en välitä itsestäni ollenkaan, haluan vain että hänelle tulee parempi olo. Se on hienoa, että haluaa näyttää rakkailleen kuinka paljon välittää mutta itsensä unohtaminen ei auta sinua eikä häntä joka sairastaa. Jos et pysty pitämään itsestäsi huolta, miten pystyt pitämään muista huolta? Näissä tilanteissa on erityisen tärkeää että ajattelee myös itseään ja mä tiedän ettei se ole helppoa. En myöskään tarkoita että keskittyisit ainoastaan itseesi mutta se, että jätät syömättä tai nukkumatta ei helpota tilannetta. Tämän takia musta FinFami tekee erittäin tärkeätä työtä sillä omaiset unohdetaan helposti, mutta myös teidän pitää saada purkaa pahaa oloa jonnekin.

Luentojen aikana huomasin myös kuinka moni oikeasti tuntee jonkun tai on itse kärsinyt mielenterveysongelmista. Tilastojen mukaan n. 25% suomalaisista kärsii itse joskus mielenterveysongelmista ja noin joka neljäs tuntee jonkun jolla on mielenterveysongelmia ja/tai päihdeongelmia. Voimmeko miettiä hetken kuinka iso osa suomalaisista se on? Erittäin iso osa ja silti, mun mielestä, emme juurikaan kuule sanaa mielenterveysongelma meidän yhteisössä. Lehdet ovat alkaneet kirjoittaa yhä enemmän ihmisistä jotka sairastaa mielenterveysongelmia mutaa kuka kertoo meille MITÄ mielenterveysongelma on? Miten mielenterveysongelmia voi ehkäistä, vai voiko sitä ehkäistä? Miten voimme auttaa ihmistä joka kärsii mielenterveysongelmista? Ennen sana mielenterveysongelma usein yhdistettiin sanaan "hullu" ja siitä ei oikein saanut puhua. Olemmeko me suomalaiset sitä mieltä, että se on samanlaista vielä? Vai miksi ihmiset kävelee ja kuiskii mielenterveysongelmista kun niistä pitäisi huutaa?

Yks tärkeimmistä asioista, mun mielestä, kun on mielenterveydestä kyse, on että siitä pitää puhua. Siinä ei ole mitään järkeä jäädä yksin pohtimaan asiaa koska joku muu on aivan varmasti joko käynyt läpi saman asian tai jonkun samantapaisen. Omista kokemuksistani voin kertoa sen verran että mikään ei tunnu paremmalta, kuin se että huonosta olosta saa puhua. Se voi aluksi olla vaikeaa ja et ehkä edes saa mitään kunnolla sanottua koska itket niin paljon, mutta ajan kanssa se tulee helpottamaan. Meillä kaikilla on oikeus voida pahoin mutta meillä kaikilla on myös oikeus puhua siitä. <3

- Jessica

fredag 17 mars 2017

Praktikant / Työharjoittelija

Svenska

Hejsan! Jag tänkte att även jag skulle göra en kort presentation av mig själv här på bloggen innan jag börjar blogga så att ni får en kort insikt på vem jag är. Jag heter då Jessica och studerar andra året till socionom i Vasa på Yrkeshögskolan i Novia. Vi har en praktikperiod på tolv veckor denna vår och sex av dem kommer jag spendera här i FinFami Österbotten. Det är alltså jag som kommer skriva några inlägg hit till bloggen medans jag är här på praktik!

Jag kan berätta lite vad jag fått vara med om hittills och varför jag ville komma hit på praktik. Jag kommer ihåg i höst då Anna Håkans var i vår skola och presenterade sig själv samt FinFami. Hon berättade lite om sig själv och sin egen historia vartefter jag tänkte att jag måste få komma hit och bekanta mig mera. Jag är själv väldigt intresserad av att få hjälpa människor som mår dåligt eller är närstående till någon som mår dåligt, och let's face it: det gör väl vi alla någon gång i livet? Jag tycker även detta är intressant för att vi fokuserar inte på hen som mår dåligt utan vår målgrupp är de anhöriga. Det är ju ändå inte endast hen som är sjuk som mår dåligt, utan det gör även hens nära och kära.

Jag är ännu på min första vecka här men jag känner mig redan som en i gänget och jag har fått vara med om en hel del roliga saker. Jag är då med i projektet Mera Tillsammans som FinFami och SÖAF fixat ihop och vi har bl.a. haft föreläsningar och vi skall ha en hel del gruppövningar under de kommande veckorna. I nästa inlägg tänkte jag gå lite djupare in på vilket tema vi berört och lite mina egna tankar om det ämne osv. Kul visst? Och ni skall självklart dela med er!

Aja, innan jag börjar skriva nästa inlägg tänkte jag avsluta detta inlägg med tre ord som beskriver mig:
1. Glad
2. Nyfiken
3. God lyssnare

Kram!

Suomeksi

Heippa! Mäkin ajattelin esittäytyä lyhyesti täällä blogissa jotta saatte pienen käsityksen kuka mä oon ennen kuin alan kirjoittaa. Mun nimi on siis Jessica ja opiskelen tokaa vuotta sosionomiksi ruotsinkielisessä koulussa, Ammattikorkeakoulu Noviassa. Meillä on 12 viikon työharjoittelu tänä keväänä ja kuusi näistä viikoista olen täällä FinFami Pohjanmaalla. Eli mä tuun siis kirjottelemaan tänne sen aikaa kun oon täällä harkassa.

Mä päätin tulla tänne työharjotteluun sen takia että Anna Håkans oli syksyllä meidän koululla esittelemääsä FinFamia ja itseään. Hänen esitelmän jälkeen tuli semmoinen olo, että tämä voisi olla "se juttu" mulle ja päätin sitten tulla tänne tutustumaan vielä paremmin tähän paikkaan. Mulle erityisen tärkeätä työssä on se, että saan auttaa ihmisiä jotka voi huonosti tai ihmisiä jotka tuntee jonkun joka voi huonosti koska let's face it: me kaikki mennään se läpi jossain kohtaa elämässä, eiks je?. Mun mielestä on tosi mielenkiintoista että FinFamissa keskitytään omaisiin, heihin joilla on joku läheinen joka voi huonosti. Se antaa ihan eri näkökulman asioista. Täällä on hyvä sanonta: "kun yksi voi huonosti, monen elämä muuttuu."

Mä oon vielä mun ekalla viikolla täällä FinFamissa mutta tunnen itseni todella tervetulleeksi ja olen saanut tehdä erinäköisiä tehtäviä. Olemme muun muassa käyneet pitämässä luentoja ja meillä on paljon erinäköisiä tapahtumia tulossa seuraavien viikkojen aikana. Ajattelin seuraavassa postauksessa kertoa vähän mistä aiheesta olemme puhuneet ja omia ajatuksia niistä. Hauskaa, eikö? Ja teidän kuuluu totta kai kertoa omista kokemuksistanne!

Okei, ennen kuin päätän tämän postauksen ajattelin että voisin vielä kertoa mitkä kolme sanaa kuvailee minua hyvin:

1. Iloinen
2. Utelias
3. Hyvä kuuntelemaan

Haleja!

onsdag 3 augusti 2016

Yhdistyksen uusi työntekijä - vår nya medarbetare

Hej på er alla!
En del av er kanske känner mig sedan tidigare. Jag, Eva Hanses har arbetat vid Svenska Österbottens anhörigförening i tre år, 2011-2013. Jag har också arbetat vid Psykosociala föreningen Svalan i Kristinestad 2007-2008. Arbetet inom tredje sektorn har jag tidigare upplevt som mycket givande och jag är glad över att nu få arbeta vid FinFami under Martinas föräldraledighet.
Till utbildningen är jag socialarbetare och de två senaste åren har Vasa stad varit min arbetsgivare. Jag har arbetat i mångprofessionellt team med svårplacerade arbetslösa som målgrupp.
På fritiden försöker jag hålla mig i form genom att promenera och simma. Jag tycker om kultur och skapande verksamhet i olika former. Jag bor med mina 17-åriga tvillingpojkar i en lägenhet i Vasa centrum. Pojkarna bor också delvis med sin pappa. Ytterligare har jag två äldre pojkar som också bor i Vasa, i egna hushåll.
Idag är jag tredje dagen på jobb här vid FinFami i Vasa och det känns bra. Till min uppgift hör att ansvara för den svenskspråkiga verksamheten. Jag ser fram emot att lära känna Er medlemmar och att få komma igång med gruppverksamheten. Ta gärna kontakt med mig om ni har önskemål angående föreläsningar eller gruppaktiviteter eller om ni annars bara behöver prata en stund. Jag finns här för er och hoppas på många samtal!
Eva Hanses

Hei kaikille!
Osa teistä ehkä tuntee minut ennestään. Minä, Eva Hanses olen työskennellyt yhdistyksessä Svenska Österbottens Anhörigförening 3 vuotta vuosina 2011-2013. Olen myös työskennellyt Psykosociala föreningen Svalanissa Kristiinankaupungissa vuosina 2007-2008. Olen aina tykännyt työskennellä kolmannella sektorilla ja olen iloinen että saan nyt työskennellä FinFamissa ruotsinkielisenä omaisneuvojana Martinan vanhempainvapaan ajan.
Koulutukseltani olen sosiaalityöntekijä ja viimeiset 2 vuotta työnantajani on ollut Vaasan kaupunki. Olen työskennellyt moniammatillisessa tiimissä, kohderyhmänä vaikeasti sijoitettavat työttömät.
Vapaa-aikana yritän pitää kuntoani yllä kävelemällä ja uimalla. Tykkään kulttuurista ja erilaisista luovista toiminnoista. Asun 17-vuotiaiden kaksoispoikien kanssa Vaasan keskustassa. Pojat asuvat myös osittain yhdessä isänsä kanssa. Lisäksi minulla on kaksi vanhempaa poikaa jotka myös asuvat Vaasassa, omissa asunnoissa.
Tänään olen kolmatta päivää työssä täällä Vaasan FinFamissa ja se tuntuu hyvältä. Vastuualueeni täällä on ruotsinkielinen toiminta. Odotan että pääsen tutustumaan teihin omaisiin ja että pääsen aloittamaan ryhmätoiminnan. Otathan yhteyttä minuun jos sinulla on toivomuksia luennoista tai ryhmätoiminnasta tai jos te muuten vain haluatte keskustella. Olen täällä teitä varten ja toivon saavani monta yhteydenottoa!

måndag 1 augusti 2016

Yhdessä enemmän – projekti - Projektet Mera tillsammans 2016 - 2018


Vuosina 2016 – 2018 yhdistyksemme tulee panostamaan nuorisotyöhön ja nuorisotoimintaan sillä olemme saaneet rahoituksen nuorisoprojektiin. 

 Yhdessä enemmän – projektin tavoite on lisätä tietoutta mielenterveysongelmista ja palveluista nuorille, vähentää stigmaa ja helpottaa keskustelua mielenhyvinvoinnista sekä mahdollistaa matalankynnyksen palveluja. Projektin tarkoituksena on myös antaa nuorille vertaistukea ja yhteisöllisyyttä sekä tapoja ilmaista itseään ja helpottaa puhumista vaikeistakin asioista.

Projektin aikana on tarkoitus aktivoida keskustelua mielenterveydestä. Projekti tarjoaa tietoa ja tukea teemapäivien, luentojen ja ryhmätoiminnan kautta, sillä yhdessä tekeminen edistää mielenhyvinvointia.

Projektissa teemme yhteistyötä kuuden eri yläkoulun kanssa Pohjanmaalla, kolmen suomenkielisen ja kolmen ruotsinkielisen kanssa. Kohderyhmämme on kahdeksasluokkalaiset.  

Tavoitteena on ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia sekä tukea perheitä, joissa joku läheinen sairastaa. Projekti tehdään yhteistyössä SÖAF:in kanssa. Projektin rahoittajana toimii Raha-automaattiyhdistys (RAY).

Bogissa voit seurata projektin kulkua!




 Under åren 2016 – 2016 kommer vår förening att satsa en hel del på ungdomsarbete och ungdomsverksamhet. Detta beror på att vi fått finansiering för ett ungdomsprojekt.

Projektet Mera Tillsammans har som mål att ge ungdomar mera kunskap om mental ohälsa, sänka tröskeln att tala om mental hälsa och ohälsa samt göra vårdtjänster mer lättillgängliga. Projektet har också som syfte att ge kamratstöd åt unga och skapa gemenskap. Genom projektet vill vi ge ungdomar verktyg för att kunna tala om hur man mår.

Under projektet aktiveras diskussionen kring mental hälsa. Projektet erbjuder kunskap och stöd genom temadagar, föreläsningar och gruppverksamhet. Vi tror på att gemenskap skapar psykiskt välbefinnande.

Projektet kommer att samarbeta med sex högstadieskolor i Österbotten. Tre finskspråkiga och tre svenskspråkiga. Målgruppen i projektet är åttondeklassister.

Målet är att förebygga mental ohälsa och stöda familjer där någon lider av mental ohälsa. Projektet fungerar mellan 2016 – 2018 och görs i samarbete med SÖAF (Svenska Österbottens Anhörigförening). Projektet finansieras av Penningautomatföreningen (RAY). 
I bloggen kan du följa projektets gång


torsdag 14 april 2016

ÅNGEST OCH PANIKÅNGEST?!




Många lider av ångest i dag, fler och fler drabbas av panikångestattacker. Ändå är detta inget som det pratas öppet om. Känner du igen dig? Har du också mått dåligt på grund av ångest? 

Har du saknat någon att prata med som har upplevt samma sak. Kanske har det känts som att du är den ända med den här problematiken? Du är långtifrån ensam! Vi på Finfami Österbotten kommer ofta i kontakt med människor med ångest, det är ofta skönt att prata med andra som upplever samma sak, därför vill vi erbjuda dig/er ett diskussionstillfälle den 3.5 kl. 18-20. Kolla in flyern för mera info.

måndag 4 april 2016

YHDISTYKSEN UUSI PROJEKTITYÖNTEKIJÄ SALLA

                                                                  Hej!

Olen Sallamaaria Dyster, 22- vuotias nuori nainen ja aloitin juuri työskentelyn FinFami Pohjanmaa ry:ssä.

Valmistuin vuonna 2013 Etelä-Pohjanmaan opistolta Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi, jonka jälkeen olen työskennellyt parissakin eri paikassa.

Harrastuksiini ja mielenkiinnon kohteisiini kuuluvat lenkkeily ja musiikki, jota myös itse teen, sekä ystävät ja perheeni.

Luonteeltani olen lojaali, huumorintajuinen, toisinaan liian suorasanainen mutta kuitenkin herkkä ja empaattinen ja aina valmis kokemaan jotain uutta.

Mielenkiintoni tätä työtä kohtaan heräsi jo nuorempana, kun itse toivoin että olisi ollut enemmän tietoa saatavilla mielenterveysongelmista kärsiville ja heidän omaisilleen.

Näin netissä ilmoituksen avoimesta työpaikasta ja päätin tarttua tilaisuuteen ja pistää hakemuksen sisään. Pääsin haastatteluun ja loput voit jo arvata.

Olen aina tahtonut työskennellä lasten ja nuorten parissa, ja sellaisessa ammatissa jossa voin auttaa muita. Ja erityisesti sellaisten lasten ja nuorten kanssa jotka ovat jo pieneen ikäänsä katsottuna kokeneet, nähneet ja kuulleet enemmän kuin olisi tarvetta.

Tahdon omalta osaltani olla jakamassa tietoa yhdistyksestä ja avun saamisesta, niille nuorille, joiden lähiomainen kärsii mielenterveys ongelmista ja joille kynnys hankkia apua, on tähän asti ollut liian korkea.


måndag 21 mars 2016

PÅ GÅNG -TULOSSA

Det är mycket som händer hos oss just nu. Mycket intressant program på kommande och mycket planerande. 
Här är lite av det som är på kommande på svenska :)